Sinappi on monipuolinen ja ravinteikas kasvi, jota viljellään ympäri maailmaa ja jolla on tärkeä rooli maailmanlaajuisessa ruokakulttuurissa ja perinteisessä lääketieteessä.

Sinapilla on todella kiehtova historia, joka ulottuu tuhansien vuosien taakse. Se on yksi varhaimmista ihmisravintona tunnetusti käytetyistä kasveista. Arkeologisissa aineistoissa on suhteellisen vähän todisteita kasvien hyötykäytöstä ihmiskunnan historiassa, koska monet kasvit, myös Brassicaceae -heimon lajit, eivät kerää piidioksidia eivätkä näin ollen tuota fytoliitteja eli eivät jätä arkeologisia jälkiä ympäristöönsä. Joten kasvien käyttöhistoria voi olla paljon laajempaa, monipuolisempaa ja pitkäaikaisempaa kuin uskomme. Varhaisimmat todisteet siitä, että ihmiset käyttivät sinappikasveja ravinnoksi ajoittuvat neoliittikauteen sijoittuvat Syyrian Jerf el Ahmarin arkeologiseen kohteeseen. Täällä Sinapis -sukuun kuuluviksi tunnistetut jauhetut sinapinsiemenet olivat osa siemenkakkua, joka on ajoitettu vuosille 9224–8753 eaa. Varhaisimmat todisteet sinapin viljelystä löytyivät Induslaakson arkeologista kaivauksista ja ajoittuvat noin vuoteen 1850 eaa.

Sinappi kuuluu kaalikasvien sukuun, ja monien superterveellisten ristikukkaisten sukulaistensa tapaan myös sen lehdet ja kukat soveltuvat ravinnoksi. Kasvin arvostetuin ja ravintorikkain osa on kuitenkin sen siemenet, joita käytetään kokonaisina, murskattuina tai jauhettuina ruoanlaitossa ja säilömisessä. Siementen paahtaminen ennen käyttöä vapauttaa niiden aromeja ja pehmentää sinapille tyypillistä pistävää makua.

Länsimaissa sinappi on suosituin mauste pippurin jälkeen. Ruskea- eli sareptasinapinsiemen (Brassica juncea) on yksi kolmesta sinapin eniten käytetyistä lajikkeista. Kaksi muuta ovat keltasinappi ja aasialaisessa keittiössä laajalti käytetty mustasinappi. Tunnetuimpia tapoja käyttää sinapinsiemenet on samannimisen maustetahnan valmistuksessa. Miedonmakuisten sinappitahnojen pääraaka-aineena käytetään usein keltasinapin ja sareptasinapinsiementen sekoituksia. Voimakkaammissa sinappitahnoissa käytetään tummia lajikkeita. Esimerkiksi maineikas Dijon -sinappi valmistetaan kokonaan sarepta- eli ruskeasinapinsiemenistä.

Ruskeasinapinsiemenen öljypitoisuus on hyvin korkea, 30 - 40%, joten siemenistä puristetaan myös ravitsevaa öljyä, joka sisältää mm. omega-3 -rasvahappoja sekä ihon hyvinvoinnille tärkeitä A- ja E -vitamiineja. Öljyä käytetään ruoanlaiton lisäksi myös ulkoisesti sekä ravintosisällön että tulehduksia vähentävien ominaisuuksien vuoksi. Sinapinsiemenöljy myös rentouttaa ja lämmittää lihaksia ja siksi soveltuu hyvin hierontaöljyksi.

Luonto on pakannut pieneen siemeneen tiiviisti arvokkaita ja ihmiskeholle tärkeitä ravintoaineita. Hyvien monityydyttymättömien rasvahappojen lisäksi sinapinsiemenet sisältävät monipuolisesti mineraaleja, hivenaineita, vitamiineja, entsyymejä, antioksidantteja ja muita fytoravinteita ja bioaktiivisia yhdisteitä, jotka edistävät terveyttä, tukevat ruoansulatusta ja immuniteettia, suojaavat soluja hapettumiselta ja vähentävät tulehduksia. Kasvin lääkinnällisiä ominaisuuksia on huomattu ja niitä on käytetty perinteisessä lääketieteessä tuhansia vuosia. Ayurvedassa ja kiinalaisessa lääketieteessä ruskealla sinapinsiemenellä on pitkä historia, ja sitä käytetään muun muassa kipulääkkeenä sekä ruoansulatusta tukevana, tulehduksia vähentävänä ja verenkiertoa parantavana aineena. Eurooppaan sinapinsiementen lääkinnällinen käyttöperinne on kulkeutunut Sumerista ja muinaisesta Egyptistä, ja niitä käytettiin muun muassa reuman, yskän ja ruoansulatushäiriöiden hoitoon jo antiikin Kreikassa ja Roomassa. Sinapin kohdalla osa lääkinnällisistä perinteistä onkin säilynyt nykypäivälle asti monilla kansallista perimätietoa vaalivilla alueilla.

Ulkopuolisesta rahoituksesta riippuvainen nykytiede käyttää hyvin vähän resursseja kasvien ja muiden alkutuotteiden tutkimiseen. Siitä huolimatta sinapinsiemenestä, kuten monesta muustakin vanhasta rohdoskasvista, löytyy tutkimusaineistoa, joka tukee ikivanhat käsitykset sen terveyttä edistävistä ominaisuuksista. Sinapinsiemenillä on antibakteerisia, antiviraalisia ja termogeneettisia vaikutuksia. Cayennenpippurin tapaan sinappi heikentää substanssi P:n (kipusignaaleja aivoihin kuljettavan kemikaalin) toimintaa, eli se toimii kivunlievittäjänä. Sinappi tutkitusti ohentaa limaa ja avaa hengitysteitä flunssan aikana. Sen sisältämillä erikoisyhdisteilla, mm. sinigrinilla ja glukosinolaateilla, voi olla sairauksia ennaltaehkäiseviä ja parantavia ominaisuuksia.

Sinapinsiemenistä löytyvistä voimakkailla yhdisteillä on käyttöä myös ihmisravinnon ulkopuolella. Niistä esimerkiksi valmistetaan luonnonmukaisia kasvien suojeluaineita. Luonnollisilla suojelumekanismeilla ja karkottavilla ominaisuuksilla on synergeettistä ja monimuotoista maataloutta ja rinnakkaista runotuotantoa tukeva vaikutus, ja ne tekevät sinapista ja monista muista mauste- ja rohdoskasveista erinomaisia kasvunaapureita pääasiallisille tuotantokasveille pienillä luomutiloilla.

Muista nauttia tätäkin voimarohtoa kohtuullisesti ja varovasti, kehoa kuunnellen.